Kun politiikasta tulee bisnestä – ja päin vastoin

Voiko kansainvälisen politiikan tapahtumia ennustaa, ja miten modernin yritysjohdon tulisi uutisiin reagoida?

Annukka Oksanen ja Ville Blåfield, 05.07.2016

Long form

USA saa uuden presidentin, pandemia yllättää YK:n, turvapaikanhakijat muuttavat Eurooppaa. Journalistit Annukka Oksanen ja Ville Blåfield kysyvät, miten politiikka vaikuttaa bisnekseen.

Mitä ajattelit, kun kuulit terroristien iskeneen Pariisissa konserttisaliin ja ravintoloihin marraskuussa 2015?

Pariisin terrori-iskujen suurin, pysyvin ja surullisin seuraus oli tietenkin 132 viattoman ihmisen kuolema. Mutta iskuilla oli myös muita seurauksia. Osa hetkellisiä, osa pitkän aikaa Pariisiin, Ranskaan ja koko maailmaan vaikuttavia. Osa puhtaasti inhimillisiä, osa poliittisia.

Osa terrori-iskujen seurauksista vaikuttaa suoraan tai välillisesti myös eurooppalaisiin yrityksiin.

Yleensä tällaisilla tapahtumilla on vaikutuksensa myös talouteen. Euroopan taloudessa on tällä hetkellä käsillä hauras elpymisvaihe.”

Nopeimmin terrori-iskut vaikuttivat matkailubisnekseen, joka on Ranskassa valtava: matkailu työllistää kaksi miljoonaa ihmistä ja vastaa seitsemää prosenttia koko maan BKT:sta. Taloustietoyritys Markitin selvityksen mukaan terrori-iskut vaikuttivat suoraan myös muuhun palvelusektoriin.

Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsen Peter Praet arvioi Pariisin terrori-iskun vaikutuksia Bloombergin haastattelussa näin:

”Yleensä tällaisilla tapahtumilla on vaikutuksensa myös talouteen. Euroopan taloudessa on tällä hetkellä käsillä hauras elpymisvaihe, ja tällaiset tapahtumat eivät tietenkään auta palauttamaan luottamusta.”

Pariisin iskut olivat vain yksi poliittinen tapahtuma, jolla on myös taloudellisia vaikutuksia.

Globaalisti avautuvassa ja ennennäkemättömällä tavalla verkottuvassa maailmassa on entistäkin perustellumpaa pohtia, miten yritysten pääkonttoreiden kulmahuoneissa seurataan, ymmärretään ja osataan ennakoida maailmanpolitiikan tapahtumia. Sekä äkilliset uutiset – kuten Pariisin terroriteot – että pitemmän aikavälin trendit – kuten vaikkapa pakolaisvirrat – vaikuttavat maailmantalouteen. Mutta osataanko niitä seurata, tai vaikka ei osattaisi seurata – osataanko reagoida?

Talous ja politiikka ovat kietoutuneet toisiinsa niin tiiviisti, että niitä on mahdotonta erottaa. Ei ole yhtä ilman toista. Niinpä kansainväliset uutiset ja tapahtumat tuntuvat yleensä melkein aina bisneksessä – joko heti tai myöhemmin, vaikkei niitä äkkipäätä relevanteiksi  talouden tai oman liiketoimintasektorin kannalta mieltäisikään. Ja miksei mentäisi vielä pidemmälle: ovet yritysmaailmalle ovat nykyisin auki niin kansainvälisen diplomatian kuin vaikka kehitysyhteistyön kabineteissa.

Usein on yrityksen edun mukaista paitsi ymmärtää, myös muokata politiikkaa.

Tässä artikkelissa haemme vastauksia siihen, miten ymmärtäminen, ennakoiminen, reagointi ja vaikuttaminen tapahtuu. Kaoottista uutisvirtaa auttavat ymmärtämään asiantuntijat Washingtonissa, Helsingissä, Kööpenhaminassa ja New Yorkissa.

Yhdysvallat valmistautuu presidentinvaaleihin. Kisa käydään politiikan sfäärissä, ja pitkälti henkilölähtöisesti: tapetilla ovat Hillary Clintonin sähköpostit tai Donald Trumpin käsien koko.

Mutta USA:n presidentinvaaleilla on vaikutuksensa myös maailmantalouteen. Tosin tässä murtuu myytti: bisnekselle suotuisampia ovat olleet republikaanien sijaan demokraattipresidentit. Kun verrataan USA:n presidenttejä toisesta maailmansodasta nykypäivään, demokraattipresidenttien valtakausilla Dow Jones Industrial Average –osakeindeksiin kuuluvien amerikkalaisten suuryritysten osakkeet ovat keskimäärin pärjänneet paremmin kuin republikaanipresidenttien kausilla, kertovat Stock Trader's Almanacin tilastot.

Tänä vuonna maailmanmarkkinalla on paljon epävarmuustekijöitä – esimerkiksi öljyn laskeva hinta ja hidas maailmantalouden kasvu, joten vaaleihin liittyvä epävarmuus ei tietenkään helpota tilannetta.”

Ylipäätään presidentinvaalien järjestäminen näyttää olevan bisnekselle pahasta. Kansainvälinen kauppa ei ehkä ole luonteeltaan konservatiivista, mutta se voi paremmin jos kaupankäynnin ympäristö on ennustettava. Niinpä politiikan saranakohdat ja vallanvaihdokset luovat markkinoille epävarmuutta ja hillitsevät investointeja ja riskinottoa.

”Tänä vuonna maailmanmarkkinalla on paljon epävarmuustekijöitä – esimerkiksi öljyn laskeva hinta ja hidas maailmantalouden kasvu, joten vaaleihin liittyvä epävarmuus ei tietenkään helpota tilannetta”, toteaa Stock Trader's Almanacin päätoimittaja Jeff Hirsch CNBC:n haastattelussa. “Vaalituloksen ennustamattomuus luo epävarmuutta.”

Sixten Korkman kirjoittaa Aalto Leaders’ Insightin kommenttipuheenvuorossaan, että globaalissa taloudessa pitää olla ymmärrystä ja kiinnostusta Euroopan ja koko maailman ongelmiin. “Jo Aristoteles oli sitä mieltä, että kiinnostus yhteiskunnallisiin kysymyksiin on sivistyneen kansalaisen tunnusmerkki”, Korkman toteaa.

Korkmanin mielestä kysymys on päivänselvä:
 

”Totta maar yritysjohtajan pitää olla yhteiskunnallisesti ja maailman menosta kiinnostunut paitsi kansalaisena myös yritysjohtajana.”
 

Kaikki tätä juttua varten haastatellut yritysjohtajat eivät kuitenkaan ole asiasta samaa mieltä. Esimerkiksi kansainvälisen, nykyisin USA:n länsirannikolta käsin operoivan yrityksen kokenut toimitusjohtaja vastasi kysymykseemme politiikan seuraamisesta bisnesnäkökulmasta käsin näin:

“Politiikka ei oikein ole alaani. Se ei vaikuta kovin suoranaisesti johtamaani yritykseen.”

”Kuulostaa erikoiselta ajattelulta.”

Toimitusjohtaja, joka ei pidä politiikkaa omana alanaan saa professori Marc L. Buschin pyörittämään päätään. Kansainvälisen bisneksen ja diplomatian professori istuu työhuoneessaan Georgetown Universityssä Washingtonissa. Kirjahyllyjen välissä työhuoneen seinällä roikkuu Amerikan lippu.

”Mitä korkeammassa asemassa yritysjohdossa nykyisin on, sitä tärkeämpää on ymmärtää ei vain kansainvälistä politiikkaa, vaan pikemminkin kansainvälisen politiikan ja globalisaation säännöt. Politiikan sisältöjen lisäksi on ymmärrettävä politiikan prosesseja”, professori Busch sanoo.

Vielä 1980-luvulla kansainvälisessä bisneksessä oli oikeastaan vain yhdet, 1940-luvulla luodut säännöt. Siitä lähtien päällekkäisten säännöstöjen määrä on vain kasvanut.”

”Yritysjohtajan ei pidä olla poliitikko, mutta hänen tulee ymmärtää, miten kansainvälinen politiikka toimii. Miten päätökset syntyvät. Ja on osattava ennakoida, missä vaiheessa päätöksiin voi vaikuttaa.”

Ennakointitaito on yrityksille elintärkeä kilpailuetu. Se tarkoittaa, että yritys pystyy lobbaamaan poliitikkoja oikeaan aikaan, kun yrityksen toimintaan tai markkinoihin vaikuttavaa lainsäädäntöä valmistellaan niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasollakin. Vaikkei lobbaus tuottaisikaan haluttua lopputulosta, pystyy yritys varautumaan tuleviin muutoksiin hyvissä ajoin, kun se on selvillä prosesseista. Siksi hyvä lobbari on yritykselle kullanarvoinen.

Georgetown Universityssä teemaan on paneuduttu myös EMBA-koulutuksessa. Georgetownin ja ESADE:n yhteinen Global Executive MBA yhdistää liikkeenjohdon, johtamistaidon ja strategian opintoihin kokonaisuuksia aiheista global policy making ja international relations.

”Vielä 1980-luvulla kansainvälisessä bisneksessä oli oikeastaan vain yhdet, 1940-luvulla luodut säännöt. Siitä lähtien päällekkäisten säännöstöjen määrä on vain kasvanut. Maailma monimutkaistuu, ennakoitavuus vähenee”, Busch sanoo.

Kuten muissakin murroksissa, tässäkin osan työstä tekee aika. Uuteen maailmaan syntyneet sukupolvet luovivat usein vanhempiaan luontevammin.

”Näen, että seuraavissa sukupolvissa on paljon enemmän ymmärrystä globalisaation monimutkaisuudesta. Heidän vanhempansa elävät vielä vanhassa maailmassa, mutta johtajien nuori polvi ei ole enää samalla tavalla huijattavissa”, uskoo professori Busch.

On senioriportaallakin näyttöjä taitavasta reagoinnista. Esimerkiksi suomalaisen hissiyritys Koneen entinen toimitusjohtaja, nykyinen hallituksen jäsen Matti Alahuhta kertoo tuoreessa kirjassaan Johtajuus (Docendo 2015), miten Kone tajusi jo varhain globaalin finanssikriisin merkityksen oman toimialansa tulevaisuuden kannalta. Rakentaminen pysähtyi Yhdysvalloissa, mutta oikein ajoitettujen panostusten ja katseen kääntämisen ansiosta Koneesta tuli nopeasti markkinajohtaja Kiinassa.

Viisas globaalien trendien ymmärrys voi tuoda menestystä markkinalla, jos se johtaa yrityksen oikeanlaiseen yhteiskuntavastuuseen ja eettisiin valintoihin, jotka asiakkaat palkitsevat.”

Nykyisin Aasian-markkina on keskeinen osa yrityksen tulosta, ja Kone on Kiinassa markkinajohtaja.

Politiikka vaikuttaa yritysten bisneksiin lainsäädännön kautta. Maailman tapahtumat voivat luoda markkinamahdollisuuksia, tai tuhota niitä. Yritysten näkökulmasta on olennaista ymmärtää myös sitä, mitä ihmiset – asiakkaat – ajattelevat maailman tapahtumista. Mitä kehityskulkuja he kannattavat kulutusvalinnoillaan, millaisia elämäntapavalintoja tekevät? Yritysten rooli ei pääty siihenkään; nehän ovat halutessaan itsekin yhteiskunnallisia toimijoita.

Viisas globaalien trendien ymmärrys voi tuoda menestystä markkinalla, jos se johtaa yrityksen oikeanlaiseen yhteiskuntavastuuseen ja eettisiin valintoihin, jotka asiakkaat palkitsevat. Tuotantoketjun avoimuus tai ekologisesti kestävät valinnat yritystoiminnassa ovat nykypäivänä hyvästä paitsi maapallolle, myös yrityksen tulokselle.

Georgetown Universityn professorin Marc L. Buschin kuvaus yrityksen poliittisesta tai yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta saattaa kuulostaa eurooppalaisen korvin – lobbaukselta.

Busch huokaisee, että yritykset luulevat liian usein, että yhteiskuntavastuu tarkoittaa vain paikallisen jääkiekkojoukkueen sponsorointia, vaikka se voisi olla myös aktiivista omien etujen ajamista.
 

”En esitä, että yritysten tulisi ryhtyä aktiivisiksi puoluepoliittisesti. Mutta niiden on ymmärrettävä politiikka yhtenä kansainvälisen bisneksen instrumenttina. Ei yritys voi olla - kuten ei ehkä yksilökään - poliittinen kaikessa toiminnassaan, mutta voi nähdä mitkä kysymykset ovat itselle tai omalle toimintaympäristölle keskeisiä ja olla aktiivinen niissä.”
 

Ja ollakseen aktiivinen on ymmärrettävä, missä pöydissä päätökset todella tehdään, ja missä vaiheessa prosessia. Parhaimmillaan vastuullisuus on myös viisas bisnesstrategia – tästä esimerkki löytyy Tanskasta, Kööpenhaminan laitakaupungilta.

Tämä on entinen teollisuushalli, nykyinen postmoderni messutila.

On sisänurmikko, paljon rautapalkkeja ja tämä rähjäisehkö huone, jossa Harvard Business Review’n viime syksynä maailman parhaaksi rankkaama toimitusjohtaja nyt istuu ja puhuu politiikkaa.

Lars Rebien Sørensen selostaa Kiinan ja Yhdysvaltojen poliittisia järjestelmiä ja sitä, miten pohjoismainen yhteiskuntamalli tuntuu kiinnostavan suurvaltoja. Rebien Sørensenille politiikasta puhuminen on luonnollista: se luo hänen yritykselle viitekehityksen, jossa toimia.

Rebien Sørensen nousi Harvard Business Review’n listan kärkeen johtamansa Novo Nordisk -lääkeyrityksen ympäristötietoisuuden ja sosiaalisen vastuullisuuden ansiosta. Pörssiarvolla mitattuna yritys on pohjoismaiden arvokkain.

Novo Nordisk poikkeaa muista isoista lääkeyhtiöistä siinä, että se myy lääkkeitään halvemmalla köyhissä maissa. Mitä järkeä siinä on? Ja mitä järkeä on käyttää rahaa diabetestä ehkäiseviin konferensseihin?”

Tanskalaisyritys hallitsee noin puolta maailman insuliinimarkkinoista. Novo Nordisk tekee juuri sitä, mitä diplomaatit ja järjestöt nykyään haluaisivat yritysten tekevän: se on aktiivisesti mukana avustustyössä. Novo Nordiskin perustamalla World Diabetes Foundationilla on tuhansia klinikoita köyhissä maissa, kuten esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Intiassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Haastattelun aikaan Novo Nordisk isännöi Kööpenhaminassa kansainvälistä Cities Changing Diabetes -konferenssia. Kööpenhamina, Houston, Mexico City, Shanghai ja Tianjin kehittävät yhdessä keinoja diabetekseen ehkäisyyn ja hoitoon. Verkoston taustalla on havainto siitä, kaupungit voivat oppia toisiltaan ja että valtaosa maailman vajaasta 400 miljoonasta diabetesta sairastavasta asuu kaupungeissa. Poikkitieteellinen verkosto yhdistää kaksi isoa trendiä: urbanisaation ja elämäntapasairaus diabeteksen yleistymisen.

Koko hanke on kallis ja tärkeä, sillä urbanisaation on todettu lisäävän diabetestä. Viiden kaupungin poikkitieteellisen yhteistyön tavoitteena on oppia paremmaksi diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa nimenomaan urbaaneissa ympäristöissä. Hanke haluaa esimerkiksi kaupunkisuunnittelijoiden ottavan diabeteksen huomioon suunnittelutyössään, sillä ihmisten liikkuminen on olennainen diabetekseen vaikuttaja tekijä.

Novo Nordisk poikkeaa muista isoista lääkeyhtiöistä siinä, että se myy lääkkeitään halvemmalla köyhissä maissa. Mitä järkeä siinä on? Ja mitä järkeä on käyttää rahaa diabetestä ehkäiseviin konferensseihin?

Rebien Sørensenin mukaan ”inhimillinen tragedia ei voi olla koskettamatta” ja vaikean sairauden hoito on ”paras motivaattori”. Silti kyse ei ole altruistisesta laupeudentyöstä.

 

“Yritysvastuun pitää olla osa bisnestä. Emme tee mitään, mikä ei ole yhteydessä bisnekseemme”, Rebien Sørensen vastaa.

 

Perusliiketoiminnan ja yhteiskunta- tai yritysvastuun ero on lähinnä aikajänne. Siinä missä liiketoiminnan pitää tuoda kassaan rahaa kvartaaleittain tai edes ennustettavasti, yritysvastuutoiminnassa aikajänne on pitempi. Köyhiin maihin kannattaa perustaa klinikoita ja myydä halvalla lääkkeitä, koska siellä kasvavat tulevaisuuden markkinat. Sillä näin toimii insuliinibisneksen logiikka: kun väki vaurastuu, elämäntapasairaudet yleistyvät.

”Ensinnäkin toiminta legitimoi meidät yrityksenä, kun myymme insuliinin päiväannoksia joka puolella maailmaa kahvikupin hinnalla. Toiseksi, olemme jo markkinoilla ja etabloituneita, kun yksityiset markkinat lopulta tulevat”, Rebien Sørensen selostaa.

Viiden kaupungin diabeteshankkeen kautta Novo Nordisk pääsee tutustumaan ruohonjuuritasolla tuleviin kasvumarkkinoihin. Rebien Sørensen ei siis usko filantropiaan, vaan yritysvastuutyö pitää nivoa tiukasti yrityksen strategiaan.

Sørensen tuntuu seuraavan enemmän suuria muutoksia, globaaleja trendejä, ja niihin liittyvää politiikkaa kuin äkillisiä uutisia. Pitkäjänteisen yritysjohtajan pitää nähdä päivittäisuutisten taakse ja pysyä rauhallisena. Rebien Sørensenille kaikki on taloutta, vanhenevasta väestöstä kaupunkien kasvuun. Megatrendeistä arvoihin. Samantapaista puhetta on totuttu kuulemaan niiden suista, jotka sanovat, että kaikki on politiikkaa. Niin: talous ja politiikka kietoutuvat toisiinsa.

Rebien Sørensen sanoo, että suvaitsevaisuus ja diversiteetti ovat keskeisiä piirteitä luovuudelle ja siten yritystoiminnan menestymiselle.

Nyt eurooppalaisessa politiikassa puhaltavat kuitenkin toisenlaiset tuulet. Keskipitkänkin aikavälin trendit vaikuttavat huolestuttavilta: Maanosa kipuilee vapaan liikkuvuuden takaavaa Schengen-sopimusta, turvatoimet kiristyvät ja perinteisesti avoimien maiden, jopa Ruotsin ja Tanskan, torailu on lisääntynyt. Tämä huolestuttaa yrityksissä, sillä tällaiset kehityskulut heikentävät konkreettisesti liiketoiminnan edellytyksiä.

Tanskan teollisuuden keskusjärjestö Dansk Industri on viime aikoina arvostellut julkisuudessa poikkeuksellisen tiukasti Tanskan kiristyvää maahanmuuttopolitiikkaa ja huonontuvaa kansainvälistä maineita. Työnantajilla on huoli siitä, ettei Tanskaan saada enää huippuasiantuntijoita ulkomailta. Työvoimapula asettaa nopeasti kasvulle rajat yrityksissä.

Sillä politiikka – sekä yrityksen toimintaympäristönä että yrityksen omina tekoina – vaikuttaa myös yrityskuvaan. Tähän päästään hieman yllättäen seuraavassa keskustelussa, YK:n päämajassa New Yorkissa.

YK:n päämajan pihalla, East Riverin rannalla, Manhattanin 44. kadun kulmilla, vierailijan ottaa vastaan Karl Reuterswardin pysäyttävä veistos aseesta, jonka piippu on suljettu solmulla.

Täällä on kyse sodasta ja rauhasta, ihmisoikeuksista ja vakaudesta. Tämä on kiistatta yksi maailmanpolitiikan päänäyttämöistä.

Ja täälläkin yritysmaailmalla on entistä keskeisempi rooli, sanoo Heidi Schroderus-Fox, Director of UN-OHRLLS, The UN Office for the Least Developed Countries. Schroderus-Fox on tällä hetkellä yksi korkeimmista YK-viroissa toimivista suomalaisista.

Hän tilaa tiskiltä kahvin ja etsii vapaan pöydän päämajarakennuksen vaikuttavasta delegates loungesta. Pöydät ovat limenvihreitä, tuolit valkoista nahkaa. Suurten ikkunoiden ulkopuolella seisoo Reuterswardin sidottu ase, täällä sisällä ikkunoiden yläpuolella roikkuu näyttävää tekstiilitaidetta eri puolilta maailmaa.

“Kaikki maailmanpolitiikan kysymykset liittyvät myös talouteen, tavalla tai toisella”, Schroderus-Fox aloittaa.

”YK:lla on tämä pyhä kolmiyhteys: rauha ja turvallisuus, kehitys, ja ihmisoikeudet. Tämän päivän yritysmaailma liittyy kaikkiin näihin hyvin merkittävällä tavalla. Ja kaikki ne liittyvät myös toisiinsa. Kaikki liittyy kaikkeen. Ei ole kehitystä ilman rauhaa, ei turvallisuutta ilman kehitystä ja niin edelleen. Näiden edistäminen on myös bisneselämän intresseissä.”

Schroderus-Fox on YK-urallaan nähnyt, miten aktiivisuus ja vuorovaikutus ovat kasvaneet molemmilla puolilla. YK on aktivoitunut hakemaan yhteistyötä yritysmaailman kanssa muun muassa UN Global Compact Business Partnership –ohjelmalla. Samaan aikaan yritykset ovat aktivoituneet globaalisti vastuullisina toimijoina.

Yritykset haluavat mukaan YK:n kabinetteihin ja hankkeisiin.

”UN-OHRLLS vastaa 92 maasta, jotka ovat kaikkein vähiten kehittyneitä, kaikkein hauraimpia. Eihän näitä maita saada ylös sieltä pohjalta pelkästään perinteisten apumekanismien avulla. Tarvitaan ehdottomasti investointeja, tuotantokapasiteetin kehittämistä, b-to-b-yhteistyötä”, Schroderus-Fox luettelee. Tämä ei ole aina ihan yksinkertaista.

“Näissä maissa bisnesilmasto on usein alikehittynyttä. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, YK:n kaltaisia toimijoita, takuita ja muita, jotta yritykset ovat valmiita sinne investoimaan.”

Vaikka yritysten osallistuminen kehityshankkeisiin on positiivinen ilmiö, sillä on myös kääntöpuolensa.

”On myös esimerkkejä siitä, että yritykset ovat tulleet ja yrittäneet käyttää vaikutusvaltaa väärällä tavalla, pyrkineet saamaan omia asioitaan neuvotteluihin. Kyllähän yritysten osallistumisella on myös se pimeämpi puoli, korruptio ja niin edelleen.”

“Lisäksi monet jäsenmaat on suhtautuneet jossain määrin nihkeästi voimakkaaseen yritysmaailman mukaantuloon, koska ne näkevät, että länsimaat yrittävät puskea kehitysvastuuta valtioilta yritysmaailmalle. Tämä ei tietenkään voi olla vaihtoehto. Kehitysapua ei voida korvata sillä, että yritysmaailma tulee kentälle mukaan.”

Schroderus-Fox on kuitenkin professori Sixten Korkmanin linjoilla: kiinnostus kansainvälisiin kysymyksiin, eri kulttuureihin ja maailmanpolitiikkaan on sivistyksen merkki. YK:ssa näkee aitiopaikalla, mitä kansainvälinen toimintakenttä, sillä operoiminen ja monikulttuurisen yhteisön johtaminen voi parhaimmillaan – ja pahimmillaan – olla.

Kun tulee kansainväliseen toimintaympäristöön on ymmärrettävä, että ratkaisut jotka toimivat suomalaisessa kontekstissa, eivät välttämättä toimi muualla.”

Parhaimmillaan, ristiriitaisesti, kansainvälisen politiikan ja globaalien kysymysten ymmärrys vähentää varmuutta omista näkemyksistä, Schroderus-Fox sanoo.

”Esimerkiksi Suomessa me olemme kasvaneet hyvin homogeenisessa arvomaailmassa, jossa me tiedämme, mikä on oikein ja väärin. Usein suomalaiset sitten ajattelevat, että meillä on näissä asioissa paras osaaminen. Kun tulee kansainväliseen toimintaympäristöön on ymmärrettävä, että ratkaisut jotka toimivat suomalaisessa kontekstissa, eivät välttämättä toimi muualla.”

Schroderus-Fox uskoo laaja-alaisen maailmanymmärryksen näkyvän tulosviivan alla. “Koska monsuuni alkaa Intiassa - sen ennustaminen vaikuttaa voimakkaalla tavalla pörssikursseihin.”

Yritysten vastuullisuus – oma yhteiskunnallinen rooli – vaikuttaa myös niiden houkuttelevuuteen työpaikkana.

“Nykyisin nuoret voivat mennä töihin ihan mihin vain. Kaikki, mitä yritykset tekevät, miten ne toimivat eri puolilla maailmaa, miten tärkeä osa vastuullisuus on yrityksen ajattelua – kaikki tämä vaikuttaa siihen, mihin yrityksiin nuoret hakeutuvat. On ehdottomasti yrityksen omissakin intresseissä katsoa, ettei esimerkiksi sen tehtaissa käytetä lapsityövoimaa.”

Maailman tapahtuminen vaikutus bisnekseen voi kulkea monen mutkan kautta. Esimerkiksi ilmastonmuutos, sääilmiöt tai pandemia voivat vaikuttaa bisneksiin perhosefektin kaltaisesti.

Vuosina 2009–2010 El Niño -sääilmiö oli niin voimakas, että ruoan hinta nousi kymmeniä prosentteja, mikä aiheutti maailmanlaajuisen ruokakriisin. Ruokapula käynnisti levottomuuksia. Tänä vuonna El Niño lisää sateita myös alueilla, joissa on havaittu zikavirusta. Maailman terveysjärjestön mukaan sade kasvattaa zikavirusta levittäviä moskiittopopulaatioita huomattavasti.

Thaimaa kärsii tänä keväänä äärimmäisestä kuivuudesta. Sekin johtuu El Niñosta. Kuivuuden takia maan maaseutuväestö menettää tulojaan. Analyytikkojen mukaan se saattaa ajaa sadotta jäävät kapinoimaan maata johtavaa sotilasjunttaa vastaan, sillä juntta on vastuussa vedenjakelusta.

Ja kun Thaimaan kaltaisessa, globaaliin talouteen tiiviisti integroituneessa maassa on levotonta, sen pitäisi alkaa kiinnostaa myös yritysjohtajia, oli heillä suoria yhteyksiä Thaimaahan tai ei.

Kuvaava esimerkki sairauden vaikutuksista talouteen on ebola.

Vakavia epidemioita ja pandemioita on niin paljon, että yrityksillä on suunnitelmansa omalle tuotanto- tai markkina-alueelle iskevien sairauksien varalta. Pandemian iskiessä pitää pystyä tarvittaessa auttamaan paikallisväestöä, evakuoimaan työntekijöitä ja reagoimaan muutenkin nopeasti. Ebolavirus sai yritykset reagoimaan, joskin aika hitaasti.

Joulukuussa 2013 alkaneessa epidemiassa tautiin on sairastunut 29 000 ihmistä ja siihen on kuollut 11 000. Tappava tauti riehui pahimmin Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa. Epidemia, saati pandemia, ei kuitenkaan ole ainoastaan terveysongelma.

Valtavirtauutisiin ebola se nousi kunnolla vasta loppuvuodesta 2014, kun alettiin pelätä sen leviämistä Afrikan ulkopuolelle. Tuolloin ebolatapauksia diagnostisoitiin Dallasissa Teksasissa ja Madridissa Espanjassa.

Riski on se, että juuri köyhyyden takia maihin ei ole kehittynyt vakaata hallintoa eikä suoraviivaista poliittista kulttuuria.”

Moni noteerasi uutiset, mutta eurooppalaisen tai aasialaisen toimitusjohtajan näkökulmasta ne oli myös helppo ohittaa. Länsi-Afrikka ei ole monen yrityksen tuotantoaluetta eikä sinne myydä paljon tuotteita. Alue on köyhää. Se voi olla yritystalouden näkökulmasta sekä pelastus että riski. Pelastus on se, että köyhä alue ei ole integroitunut maailmantalouden yhtä tiiviisti kuin rikkaammat alueet. Ebolan tai muun kriisin vaikutukset eivät siis leviä yhtä nopeasti kuin rikkaiden maiden ongelmat tai katastrofit.

Riski on se, että juuri köyhyyden takia maihin ei ole kehittynyt vakaata hallintoa eikä suoraviivaista poliittista kulttuuria. Kansan johtajiaan kohtaan tuntema epäluulo oli niin syvää, etteivät he uskoneet edes ebolasta annettuja ehkäisy- ja hoito-ohjeita.

Konfliktintutkimukseen erikoistuneen International Crisis Groupin raportin mukaan juuri tämä epäluulo oli merkittävä tekijä taudin etenemisessä. Järjestö kritisoi myös kansainvälisen yhteisön hidasta reaktiota. Järjestön mukaan vastaavat epidemiat uhkaavat jatkossakin kansainvälisen järjestelmän vakautta, jos ebolasta ei oteta opiksi. Siksi epidemiat eivät ole koskaan vain terveysviranomaisten asia, ja siksi demokratiakehitys on eduksi myös yrityksille.

Elokuussa 2014 Norsunluurannikko ilmoitti sulkevansa maarajansa Guineaan ja Liberiaan. Se yritti näin estää tautia leviämästä maahan. Seuraukset olivat globaalit, sillä Norsunluurannikko tuottaa vajaat 40 prosenttia maailman kaakaopavuista. Kaakaopavut kallistuivat, ja suklaantuottajat kautta maailman alkoivat valmistautua katastrofiin.

Syyskuussa 2014 YK:n turvallisuusneuvosto totesi, että ebolaepidemia on “uhka rauhalle ja turvallisuudelle”. Kansainvälinen interventio sai vauhtia.

YK:n raju reaktio saattoi olla yllätys, jos ajatteli ebolan olleen yksi köyhän Afrikan lukuisista ongelmista. Mutta rahoitusmarkkinoilla tappavaa virustautia oli analysoitu piinallisen tarkasti jo pitkään. Miksi? Siksi, että Guinea, Liberia ja Sierra Leone ovat merkittäviä raaka-aineiden tuottajia.

Kaakaoanalyytikkojen lisäksi esimerkiksi bauksiittianalyytikot olivat seuranneet ebolan etenemistä ensimmäisistä ebolatapauksista lähtien. Bauksiitti on alumiinin tärkein raaka-aine. Kun pohtii, mihin kaikkeen alumiinia käytetään, ymmärtää, kuinka laajat seuraukset läntisen Afrikan bauksiitintuotannon häiriöillä voisi olla. Ebolaepidemiasta kärsineet maat ovat merkittäviä bauksiitintuottajia.

Mitä YK:n Heidi Schroderus-Fox sanoikaan? Kaikki liittyy kaikkeen.

Ajatus on paitsi kirkas, myös turhauttava.

Jos kaikki liittyy kaikkeen, miten kaoottisen tietotulvan voi saada hallintaan? Mistä voi tietää, minne perhosefekti johtaa? Kenen uutisiin, maailmankuvaan, tietoon voi luottaa ja miten sen reittejä voi seurata?

Yhden vakuuttavan vastauksen antaa seuraava asiantuntijamme: tarvitaan nöyryyttä ja viisas puoliso.

On vaikeaa hyväksyä, että asiat muuttuvat. Paradigman ja maailmanjärjestyksen muutokset voivat olla kivuliaita.”

Knippelsbron funkissilta johtaa Kööpenhaminan keskustasta satama-altaan yli Christianshavniin, kuningas Christian IV:nnen perustamaan kanavakaupunginosaan. Täältä on ollut hyvät yhteydet maailmalle jo 1600-luvulla. Niin nytkin. Sillan toisella laidalla on kansainvälisen politiikan hermokeskus, Tanskan ulkoministeriö. Silti sillan toisen puolen, Strandgade 3:n, yhteydet maailmalle saattavat olla vielä tiiviimmät tai ainakin sähäkämmät. Täällä on Nordea-pankkikonsernin pääkonttori, jossa työskentelee Nordean analyytikkoja, investointipankkiireja ja ekonomisteja.

Yksi heistä on Helge J. Pedersen, pankkiryhmän pääekonomisti Group Chief Economist ja European Banking Federationin pääekonomistien puheenjohtaja. EBF on eurooppalaisten pankkien yhteistyöjärjestö.

Pedersenin näkemyksiä maailmanmenosta kuuntelevat niin tanskalaiset yritysjohtajat kuin Nordean hallituskin. Hänen tehtävänsä on analysoida ja hahmotella, mihin maailma ja ennen kaikkea talous ovat menossa.

Pedersen pääsee käsiksi niin paljoon tietoon kuin haluaa: tilastoja, tunnuslukuja, hintatietoja, kannatusprosentteja, kurssimuutoksia… Miten hän hahmottaa, mikä on tärkeää? Mihin hän luottaa?

Luvut ovat Pedersenille vain raaka-ainetta. Yksistään niistä ei yksin kerro mitään. Pitää suhteuttaa, lähteyttää ja analysoida.

“On vaikeaa hyväksyä, että asiat muuttuvat. Paradigman ja maailmanjärjestyksen muutokset voivat olla kivuliaita”, Pedersen on huomannut. Omien näkökantojen ei pidä antaa sekoittaa analysointia. Vaikkei itse haluaisi muutosta, pitää siihen silti perehtyä.

“Hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat eri asioita. Asioita voi pyrkiä ymmärtämään, vaikkei niitä hyväksyisikään.”

Pedersen ei epäröi sekuntiakaan, kun häneltä kysyy, mikä uutinen on saanut hänet viimeksi valpastumaan.

“Pakolaiskriisi Euroopassa menee yli kaiken.”

Pedersenin mukaan yritysjohtajien kannattaa nyt valmistautua tulevaisuuden Eurooppaan ja yrittää ennakoida, millaiseksi maanosa muuttuu. Sillä Eurooppa on menossa siinä määrin uusiksi, että vaikutukset bisnekseen ovat merkittävät. Vanhan paradigman murtuminen ja uuden muodostuminen on myrskyisä prosessi.

 

“Olen ollut vuosia huolestunut Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän demografian, köyhyyden ja uskonnollisten jännitteiden yhdistelmästä. Keskimääräinen egyptiläinen on 23-vuotias ja jemeniläinen alle 20-vuotias. Nuoret eivät saa töitä, he eivät voi mennä naimisiin, heillä ei ole tulevaisuutta. Pitkään on ollut selvää, että kansainvaellus tulee ja että se suuntautuu Eurooppaan”, Pedersen selostaa.

 

Kansainvaelluksen voimakkuus oli silti Pedersenille yllätys. Ja se, että se tuli juuri 2015, viisi vuotta Syyrian sodan alkamisen jälkeen.

Pedersenin mielestä EU räpiköi nyt historiansa pahimmassa poliittisessa kriisissä. Siirtolaisia tulee maanosaan, jossa vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa on noussut kiihkeä kansallismielisyys, talous ei juurikaan kasva ja nuorelle sukupolvelle EU näyttäytyy velkakriisinä, pakolaiskriisinä ja byrokraattisena möhkäleenä.

“Se minua huolestuttaa. Heille EU ei ole enää rauhanprojekti”, Pedersen sanoo. Nykyisillä kaksi-kolmikymppisillä ei ole muistikuvia Berliinin muurin murtumisesta, Itä-Euroopan avautumisesta eikä siitä, kun EU-maasta toiseen siirtyminen ei ollut itsestäänselvyys. Schengenin sopimus ei ole heille saavutus, se on arkea ja ongelma, koska se mahdollistaa vapaa liikkuvuuden.

Harkiten puhuva Pedersen pitää olennaisena sitä, että politiikka polarisoituu oikeastaan kaikissa Euroopan maissa. Vanhat keskipuolueet heikentyvät ja häviävät ja ääripäät vahvistuvat.

Näinä myrskyisinä aikoina Helge J. Pedersen yrittää ennakoida ja ymmärtää uutta Eurooppaa. Miten hän sen tekee?

Lukemalla sanomalehtiä, raportteja, analyysejä ja tilastoja. Venäjän uutistoimisto Tassin hän mainitsee erikseen arvokkaana lähteenä. “Olen kiinnostunut venäläisten näkemyksistä ja heidän retoriikastaan. Tass auttaa ymmärtämään sitä.”

Pedersenin korostaa toistuvasti, kuinka ymmärtäminen on taiteilua oman näkemyksen ja oikeasti tapahtuvien asioiden välillä. Omat näkemykset pitää osata erottaa. Hän mainitsee, että kirkas analyysi saattaa vaatia luopumista asioiden katsomisesta poliittisen korrektiuden suodattimen läpi.

Verkosto on tärkeä, sillä sen avulla pääsee raporttien taakse.”

Konsulttitalojen analyyseja Pedersen ei lue kovinkaan paljon. Hänen mielestään erityisesti anglosaksisten talojen raporteissa on usein liikaa tietty näkökulma. Esimerkkinä Pedersen mainitsee eurokriisin ja konsulttitalojen sitkeästi tarjoaman näkemyksen euron hajoamisesta.

Pedersenillä on myös luotettaviksi havaittuja ihmisiä Kreikassa, Espanjassa, joka puolella. Verkosto on tärkeä, sillä sen avulla pääsee raporttien taakse. “Keskustelen heidän kanssaan paljon.”

Pedersen mainitsee myös vaimonsa, Slovakiassa syntyneen Lubican. Pariskunta on tavannut vuonna 1983 itäblokin ollessa vielä voimissaan. Pedersen sanoo oppineensa taidehistorioitsijavaimonsa kautta paljon keskisestä Euroopasta, esimerkiksi ymmärtävänsä, miksi Unkari pystytti aitoja siirtolaisten tuloa estämään.

Ammattikirjallisuuden lisäksi Pedersen lukee kaunokirjallisuutta ja “rakastaa käydä taidenäyttelyissä”. Häntä kiehtoo taiteessa erityisesti impressionismista 1870-luvulta alkava ja ensimmäiseen maailmansotaan ulottuva aika.

“Eurooppa oli silloinkin murroksessa.” Kuulostaa yhä enemmän siltä, että hyvään analyysiin tarvitaan kokonainen, fiksu ihminen ja pitkä elämä. Sitä sivistystä, josta Heidi Schroderus-Fox ja Sixten Korkmankin puhuvat.

Pedersen korostaa historian merkitystä.  Hän mainitsee lilliputti-Tanskan näkyvän kansainvälisen aseman ja yhteydet. Tuhatvuotinen kuningaskunta on ollut siirtomaavalta ja merimahti. Sellaista selkänojaa vasten kansainvälisyys ja maailmaan vaikuttaminen on helppoa ottaa ikään kuin annettuna.

“Nuorten maiden on paljon vaikeaa saada etabloitua kansainvälinen asema.”

Pedersen alkaa puhua due diligencestä, jonka hyvä yritysjohtaja ulottaa ohi lukujen, riskien ja vastuiden. Pedersenin due diligenceen kuuluvat historia ja kulttuuri. Hyvä yleissivistys on hyvä lähtökohta kansainvälisen politiikan analysointiin. Ja nöyryys.

“Vastapuoleen pitää suhtautua nöyrästi ja kunnioittaen. Sillä pääsee pitkälle.” Viesti on sama kuin Heidi Schroderus-Foxilla: omia näkemyksiä ei kannata pitää ainoina oikeina.

Taas joutuu tasapainoilemaan. Pedersenin mielestä toisen uskontoa “ei saa missään tapauksessa loukata tahallaan”, mutta ei myöskään saa luopua omista perusarvoista. Euroopassa niitä ovat demokratia, tasa-arvo ja sananvapaus.

Toinen esimerkki löytyy talouspolitiikasta. Finanssikriisin perunakorot ovat nyt ennätyksellisen matalalla. Nordean yläkerroksen ikkunasta avautuvaa maisemaa hallitsee sataman vastarannan mahtipontinen, virtaviivainen laatikko. Se on Arne Jacobsenin suunnittelema Tanskan keskuspankki, jossa negatiivisista ohjauskoroista on tullut jo arkea. Korkomarkkinoillakin eletään outoja, historiallisia aikoja.

Korkojen seuraaminen on yritysjohtajienkin peruskauraa, mutta korko on vain luku. Olennaisempaa on yrittää ymmärtää, millaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia seuraamuksia esimerkiksi nykyisillä negatiivisilla koroilla on.

Näin: Eurooppalaiset ovat keskittyneet kulutuksen sijasta velanmaksuun. Samaan aikaan väestö vanhenee niin, että kiinnostus eläketuottoja kohtaan on kasvanut huomattavasti kymmenen vuoden takaisesta. Matalien korkojen takia eläkesijoitukset tuottavat aiempaa vähemmän.

“Nyt voi olla käynnissä paradigman muutos kulutuksessa. Se muuttaa talouden dynamiikkaa”, Pedersen päättelee. Näin voimakas muutos alkaa väistämättä vaikuttaa politiikkaan, sekä kansalliseen että kansainväliseen. Sekä itse muutos että seuraukset politiikassa vaikuttavat nopeasti ja suoraan yrityksiin.

Yllätysten ja pikkutyössyjen kyttäämisen sijaan kannattaisi keskittyä suuriin kaariin. Niiden jäljille johtava avaintieto saattaa tosin löytyä nippelitiedon syövereistä.

“Erikoisalojen analyytikoilla on hyvin syvällistä tietoa aloistaan. He huomaavat heti esimerkiksi tilauskirjojen laihtumisen.”

Ja tilauskirjojen laihtuminen voi puolestaan vihjata vaikkapa itävästä poliittisesta kriisistä, kun sitä tarpeeksi tulkitsee.

Lue artikkeli englanniksi. »

Luet nyt: Aalto Leaders' Insight: Kun politiikasta tulee bisnestä – ja päin vastoin

Tilaa parhaat palat sähköpostiisi

Aalto Leaders' Insight on aikakauslehtimäinen kokoelma artikkeleita, tarinoita ja näkemyksiä johtajuudesta, liiketoiminnasta ja itsensä kehittämisestä. Käsinpoimittu englanninkielinen Highlights -uutiskirje lähetetään tilaajille korkeintaan kaksi kertaa kuukaudessa. Tilaus on helppo perua. Katso esimerkki.

Tietojasi käytetään markkinointitarkoituksiin. Tilaamalla uutiskirjeen hyväksyt tämän. Katso tietosuojapolitiikka.